tiistai 23. heinäkuuta 2013

Hiljaa hyvää tulee, vai tuleeko?

Välillä treenatessa tuntuu kuin löisi omaa päätänsä seinään, kuulostaako tutulta? Riina on toiminut jo pitkään kaikilla osa-alueilla loistavasti, eikä varsinaisia heikkouksia tunnu olevan. Reenaaminen Riin kanssa tuo aina hymyn huulille ja perustuu lähinnä taitotason ylläpitämiseen. Haasteiden ja päänvaivan aiheuttajaksi jää siis Lassi, tämä malttamaton viettitasoltaan huippuluokkaa oleva kääpiösnautseri. Esteopettelussa kaikki muut esteet paitsi kepit ja keinu ovat tulleet puoli-ilmaiseksi. Näiden kahden edellämainitun eli keppien ja keinun kanssa saakin sitten taistella. Olen nähnyt suorituksia ns. huipputasosta täysin nollasuorituksiin. Täten päätin ottaa askelia takaisinpäin ja vahvistella vielä. Maltti on valttia, eikö? Harmittavinta asiassa on se, että varsinaista osaamista taustalta löytyy. Ylinmääräinen sählääminen tekevät näiden kahden esteen opettamisesta haastavaa. Tavoitteena on edelleen startata syksyllä Lassin kanssa ekoissa virallisissa, peukut pystyyn!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti